Juhannuksen jälkeen Viiru katosi. Kutsuista ja maanitteluista huolimatta siitä ei näkynyt jälkeäkään, ei pihalla eikä läheisillä teillä. Aloimme jo olla varmoja, että Viirun kohtaloksi oli tullut jäädä auton alle tai joutua jonkun saalistajan kynsiin.

Mikä ilo syntyikään, kun viime maanantaina töistä tullessani näin Viirun istuvan tyynenä kuistilla odottamassa, että hänelle tullaan antamaan evästä.

Karkureissunsa jälkeen Viiru on ollut hyvin epäviirumainen, viihtynyt sylissä, ja muutenkin tullut liki ihmisiä.

Äänensä Viiru on kyllä kadottanut - naukuminen ei oikein onnistu, ei edes sillä Viirun hennolla äänellä.